Polku

Kärsimyksen ja ylösnousemuksen kuvat -näyttely seuraa Tuomiokirkon kirkkosalissa Kristuksen kärsimystietä kuuden näyttelynalueen kautta:


Kaipaus


Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.

Uhkaile et,

varjele hengestä orjallisesta!

Kaipauksesta

lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.

Virsi 425:1,4

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
”Jeesus Kristus on Herra.”

Fil. 2:5-11

Tahto


Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.


Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?

Virsi 54:1,2

    Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa.” Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”

    Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.”

Matt. 26: 36-41


Murros


Jeesus, askeleesi
painoit pintaan maan.
Työn ja uupumuksen
tulit tuntemaan.
Iloitsit ja itkit, ystäviä hait.
Viinin, ohraleivän

syötäväksi sait.
Nälän, puutteen mailla
murruit leivän lailla
meille elämäksi. 

Virsi 417:1

                                                          

Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.

Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

Matt. 26:20-29


Haavat


Vain sinä tunnet minut,
Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos
luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin.

Jos en voi suoraan Isän syliin
juosta ja uskon varmuudesta
riemuita, saan ahdistuksen
yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

Virsi 289:1,2

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.

Jes. 53:3-5

Suru


On ehtoo jo, ja aurinko
jo laski murheessansa.
Ristinpuusta otetaan
Jeesus kuoltuansa.


En tuskatta voi katsella
nyt hautaamista Herran.
Rakkaat kasvot kohdata
saanko vielä kerran?

Virsi 82:1,2

Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.

Job. 19:25-27

Vapaus


Eijaa! Jo laulaa

sielu kiitostansa,

se juhlavirttä veisaa

riemuissansa.
Kuoleman paulat

ja synnin vaulat

on Jeesus särkenyt

ja haudan salvat.

Virsi 619:1

Kuolema on nielty ainiaaksi.

Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet

ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä

kaikkialla maan päällä.

Näin on Herra puhunut.

    Sinä päivänä sanotaan:

”Tämä on meidän Jumalamme!

Häneen me panimme toivomme,

ja hän pelasti meidät.

Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,

iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.”

Jes. 25:8-9

Tervetuloa Tuomiokirkkoon hiljentymään ristin ja ylösnousemuksen sanoman äärelle!

aukioloajat

ma – to 10:00 – 18:00

pe 10:00-22:00
la-su 10:00-15:00

COVID-19

Kirkkosaliin kerralla max. 20 vierasta, kasvomaskisuositus ja turvavälit

RYHMÄVIERAILUT

Olli Viitaniemi 040-4848-267

olli.viitaniemi@evl.fi